Meill on ollut jo muutama pakkasyö ja karpalot ovat kypsyneet. Niinpä olen suunnannut askeleeni kohti lähisuota ja nauttinut aurinkoisista ja rauhallisista hetkistä suolla poimien karpaloita. Ai, että ne voivatkin olla nättejä levätessään rahkasammalepedillä, ihan kuin helminauha olisi rikkoutunut ja helmet sinkoilleet sinne tänne. Mies kyllä valittelee, että entisten vuosien satokin on edelleen pakastimessa... Yritin kyllä puolustella, että kun se on niin mukavaa. Näytti siltä, että perusteluni olivat toiselta planeetalta.

Muutama vuosi sitten olimme parin ystäväpariskunnan kanssa Riikassa syksyaikaan. Kiertelimme tietenkin "pakolliset" nähtävyydet. Zeppelin hallien pihalla oli myynnissä paikallista satoa: punaisia puolukoita, tuoretta hunajaa ja upeita tyrnin marjoja. Tuo oksineen poiminen kyllä hieman arvelutti. Meillä moisesta tavasta on ilmeisesti jo luovuttu.

 

Tässä yksi kuva vanhasta "sadosta" käsityörintamalla.

Liivi on Rose mohairista neulottu huiviliivi syksyltä 2008. Tytär pyysi kutomaan liivin ja äitihän teki työtä pyydettäessä. Eilen kysäsin oliko liiviä tullut pidettyä. Oli, yhden kerran. Mutta puolustukseksi on sanottava, että liiviä oli ihan mukava kutoa, joten eihän aika ihan hukkaan mennyt.

-santramaikki