Tänään on se päivä jolloin Santramaikin eli Kurpparäätälin kutimet blogi syntyy. Olen jo vuosia vieraillut käsityöblogien mielenkiintoisessa maailmassa mutta itseltäni on puuttunut rohkeutta julkaista omia kirjoituksiani.

Ompelu oli koko nuoruuteni ja lasteni pikkulapsivaiheen intohimoni. Nyt keski-iässä neulominen on vallannut yhä enempi elämääni. Viihdyn oikein hyvin lankoja hypistellessäni kun vastaavasti aiemmin kohteenani olivat kankaat. Komeroissani on yhä melkoinen varasto kankaita mutta langat valtaavat alaa päivä päivältä.

Käsitöistä innostuin taitavan jo edesmenneen mummuni ansiosta. Hän ompeli, virkkasi, kutoi ja teki koneella taidokkaita revinnäistöitä. Hänellä oli aina aikaa neuvoa ja opastaa. Ilman mummuni kannustusta ja tukea tuskin oma intoni olisi kannatellut eteenpäin. Koulun käsityötunteja en kokenut kovinkaan innostaviksi. Onneksi koulun käsityötunnit ovat muuttuneet ja oppilaiden omaa luovuutta tuetaan.

Tänä aamuna sain valmiiksi neulesormikkaat, joiden langat ostin kesällä Tallinnasta. Silmukkamäärät otin vanhasta Suuri Käsityölehdestä 12/2000. Palmikot kehittelin itse. Indiecitan alpaca lankaa meni 60 grammaa 2,5 bambupuikoilla. Lämpimiltä ja pehmeiltä tuntuvat.

-Santramaikki